Itsepuolustuslajeilla, kamppailulajeilla sekä taistelulajeilla tarkoitetaan usein sellaisia lajeja, joiden päällimmäisenä ideana on opettaa henkilölle sellaisia taitoja, joita hän voi hyödyntää joko itsepuolustuksessa (jolla tarkoitetaan siis puolustautumista fyysistä hyökkäystä vastaan), hyökkäyksen suorittamisessa tai lajeissa kilpaillakseen. Suurin osa kamppailulajeista kasvattaa kuntoa ja on hyväksi kehollesi, mutta rajuimmat aiheuttavat vakavia loukkaantumisia ja haittoja ruumiille.

Kamppailulajeissa menestyminen ei automaattisesti tarkoita että voitat kaikki baaritappelut – muista, että tositilanne eroaa tatamin sisäisestä huomattavasti

Jos olet hakemassa lajia, joka kasvattaa kuntoa, jossa saat urheilu ja johon voit purkaa kilpailuhenkisyyttäsi, valitse sellainen kamppailulaji jossa voi kilpailla. Muista kuitenkin, että tällaisesta lajista ei välttämättä ole paljon hyötyä itsepuolustuksessa. Tähän on monia syitä. Ensinnäkin, tällaiset lajit ovat urheilua. Niissä on sääntöjä ja tuomareita, toisin kuin tositilanteessa. Oikeassa kamppailut ilman teessä se käy usein niin, että törkeämpi osapuoli vie voiton. Kamppailulajeissa kilpaillessa vastustaja on samaa kokoluokkaa ja pelaa samoilla säännöillä kuin sinä. Tositilanteessa kokoero voi olla huomattava, vastustavalla osapuolella saattaa olla muun muassa aseita ja muita kavereita apuna ja hän saattaa taistella aivan eri tekniikoilla kuin sinä. Tositilanteessa myös miljöö erottuu huomattavasti tatamista. Tosielämän taistelussa sinulla ei todennäköisesti ole samanlaista suojavarustusta kuin tatamissa otellessasi. Juurikin tästä syystä tosielämän tappeluissa vahingoittumisriski on suuri, eikä ensihoitajia todennäköisesti ole maisemissa. Tulet todennäköisesti ottaneeksi omassa lajissasi turhankin suuria riskejä, jos satut unohtamaan ettei tosielämän tilanne todellakaan ole verrattavissa siihen, mitä tapahtuu tatamissa. Varsinkin jos alkoholilla on osuutta tappeluun ja itsellä on voitokasta taustaa urheilulajeissa, saattaa tämä kombo pahimmillaan aiheuttaa vakavia vaaratilanteita niin itselle kuin muillekin osallisille tässä tilanteessa.

Aitoa elämää ja kamppailua tatamissa ei siis voi oikeastaan verrata keskenään, sillä olosuhteet ovat aivan erilaiset. Tatamissa kaikki on hallittua ja jokseenkin turvallista, mutta suuressa villissä maailmassa voi tapahtua mitä tahansa. Tämä osio kertoo muun muassa judosta, kilpakaratesta, painista, vapaaottelusta, brasilialaisesta jutsusta sekä kendosta ja muista tämän kaltaisista urheilulajeista.

Entä sitten jos haen nimenomaan aitoa itsepuolustusta?

Monia kamppailukursseja kaupitellaan tällä kikalla. Harvemmin se kuitenkin pitää paikkaansa. Onneksi on kuitenkin olemassa lajeja, jotka pyörivät puhtaasti itsepuolustuksen ympärillä. Tällaisia ovat muun muassa krav maga, ninjutsu, jujutsu ja hapkido. Nämä erottuvat edellisen kappaleen lajeista siinä, että niissä ei kilpailla. Ne opettavat itsepuolustusta ja tukalista tilanteista selviämistä. Näiden lajien juuret kumpuavat sodasta, ja sodassa tunnetusti tärkeintä on selviäminen, eikä niinkään voittaminen, siis päin vastoin kuin urheilussa. Tärkeää on itse olla valmis tällaisiin lajeihin ja löytää hyvä opettaja, jolla on oikeasti kokemusta. Lyhyet itsepuolustuskurssit ovat usein huuhaata, ja tositilanteessa kannattaa muistaa että kannattaa pitää suunsa kiinni ja paeta, jos sellainen mahdollisuus vaan suinkaan on. Lajeja on useita, ja ne ovat laajuudeltaan hyvin eri suuruisia. Siispä niiden oppiminen tapahtuu hyvin erilaisissa aikapuitteissa. Itsepuolustuskursseina markkinoituihin pikakursseihin kannattaa siis suhtautua pienellä varauksella ja ottaa tarkemmin selvää, mihin on oikein ryhtymässä. Jos on edelleen sitä mieltä, että haluaa osallistua, niin siitä vain. Jos ei muuta niin nämä kurssit tarjoavat oppimisen iloa ja turvallisia hetkiä!