Vapaaottelu

Vapaaottelu kuuluu kamppailulajeihin. Tämän lajin säännöt ovat nimensä mukaisesti melko vapaat ja ne muun muassa sallivat monenlaisten matto- sekä pystytekniikoiden käyttämisen. Vapaaottelun tavoitteena on ottaa voitto vastustajasta käyttäen sallittunlaisia iskuja ja lukkoja. Siinä tapauksessa jos ottelu kestää täyden ajan, julistetaan voittaja arvostelutuomareiden toimesta pohjaten osapuolten teknisiin taitoihin ja aktiivisuuteen areenalla. Otteluita käydään joko häkissä tai sitten kehässä.

Maailmalla on suuria määriä erilaisia vapaaottelupromootioita ja organisaatioita, ja näiden ottelusäännöissä on usein hieman eroavaisuuksia. Karkeasti voidaan tehdä jako ammattilais- ja amatöörivapaaotteluun.

Ammattilaisvapaaottelu

Ottelut jotka käydään ammattilaissäännöin muodostuvat yleensä joko viiden tai kymmenen minuutin mittaisista eristä joita on 2–5 kappaletta. Eniten tämä eroaa amatööriotteluista siinä, että ammattilaisotteluide nsäännöissä on sallittua iskeä myöskin matto-ottelussa. Ammattilaisten käyttämä suojavarustus on myöskin melko hillitty, sillä sallittuja ovat vain vapaaottelun hanskat sekä ala- ja hammassuojat. Vapaaottelun ammattilaiset ovat tyypillisesti huippu-urheilijoita, minkä takia heidän huikean osaamistasonsa ansiosta ottelut pysyvät turvallisena ammattilaissäännöilläkin.

Amatöörivapaaottelu

Ammattilaisotteluista eroten amatöörisäännöin käydyt ottelut kestävät yleensä vain kolmesta viiteen minuuttia ja lukumäärällisesti niitä voi olla 1–3. Suurin erottava tekijä ammattilaisiin nähden on siis se, että matto-ottelussa iskeminen millään tavalla on ankarasti kielletty. Amatöörit myöskin käyttävät enemmän turvavarustusta, mukaan lukien erittäin pehmustetut hanskat sekä jalkasuojat. Ottelut keskeytetään kehätuomareiden toimesta hyvin nopeasti toisen osapuolen jouduttua alakynteen, jotta vältetään tyrmäykset. Amatöörien taso voi olla mitä tahansa muutaman kuukauden harjoittelun siemenestä useiden vuosien harjoittelun koulimaan huippu-urheilijaan.

Historiaa

Vapaaottelun juuret ulottuvat niinkin pitkälle kuin Kreikan pankrationiin, joka nähtiin olympialaisissa jo yli 600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Pankrationilla viitataan kahteen adjektiiviin, pan sekä kratos jotka yhdessä suomennettuna tarkoittavat kutakuinkin kaikki voimat. Tänä ottelumuoto kehittyä jokseenkin nopealla temmolla olympialaisten ykköslajiksi, ja sen voittajaa pidettiin hellenistismaailman urheilun kinginä. Legenda kertoo että kreikkalaisena sankarina tunnettu Herkules voitti ihka ensimmäisen pankrationin olympialaismestaruuden nimiinsä.

Myöhemmin laji omaksuttiin kilpailuihin myös Roomassa, jolloin se muuttui radikaalisti urheilusta raakaluontoiseksi yleisön viihdytykseksi. Kun Rooman valtakunta lopulta luhistui, katosi vapaaottelu Euroopan mailta pitkiksi pitkiksi ajoiksi.

Vapaaottelusta on historian saatossa kehittynyt useita eri variaatioita eri puolilla maapalloa. Kiina on käyttänyt vapaaottelua kung fun edustajien otteluissa, ja Japanissa on samaan tyyliin ollut karatekoulujen välisiä kilpailuja. Länsimaiden tulkintana vapaaottelusta voidaan pitää vaikkapa ammattipainiotteluita jotka olivat yleistä viihdettä etenkin 1800 ja 1900-luvun taitteessa. Silloisten otteluiden nimellä viitattiin otteluiden liberaaleihin sääntöihin.

Nykyisenkaltaisen vapaaottelun ajatellaan saaneen alkunsa Brasiliassa, kun Gracie-perhe opetti kehittämäänsä jujutsun tyylisuuntaa, joka on myöhemmin saanut nimen brassijujutsu. Peheen isä Carlos haastoi useita muiden lajien edustajia osoittaakseen lajin tehokkuuden. Suuri läpimurto tehtiin 30-luvulla, kun perheen setä otti voiton brasilialaisesta nyrkkeilymestarista alle puolessa minuutissa.

Länsimainen vapaaottelun läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla, kun Denverissä järjestettiin ensimmäinen UFC-turnaus. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lajin suosio on räjähtänyt käsiin ja ottelusääntöjä on jouduttu jatkuvasti kehittämään.